Diverfarming-hankkeen tutkijat löysivät torjunta-ainejäämiä yhdentoista Euroopan maan maaperästä kuudesta erilaisesta viljelyjärjestelmästä
Rikkakasveja ja kasvintuhoojia torjuvien aineiden käyttö on johtanut eurooppalaisten maatalouskasvien tuottavuuden lisääntymiseen viimeisen 50 vuoden aikana. Torjunta-aineiden käyttö on ollut yksi maatalouden tehostamisen tärkeimmistä tekijöistä viime vuosikymmeninä, ja se on mahdollistanut suurempien satojen saamisen, mutta satotasojen nousu on saavutettu maaperän kustannuksella.
Wageningenin yliopiston (Alankomaat) tutkijat Violette Geissen ja Coen J. Ritsema Diverfarming-hankkeen tieteellisestä ryhmästä, ovat analysoineet yhdestätoista Euroopan maasta otettuja pintamaanäytteitä etsien jäämiä maataloudessa käytetyistä torjunta-aineista. Heidän tutkimuksensa on vahvistanut torjunta-aineiden sitkeän pysyvyyden maassa.
Tutkittuaan 317 kappaletta vuonna 2015 yhdestätoista Euroopan maasta kuudesta erilaisesta viljelyjärjestelmästä otettua maanäytettä ”Torjunta-ainejäämät Euroopan maatalousmaassa: piilotettu todellisuus avautunut” -hankkeen lopputulos oli, että 83 % edellä mainituista näytteistä sisälsi torjunta-ainejäämiä (76 erityyppistä yhdistettä). Torjunta-aineita sisältävistä näytteistä 58 %:ssa esiintyi torjunta-aineiden seoksia, kun taas 25 %:a sisälsi vain yhtä torjunta-ainetyyppiä. Tärkeimmät havaitut yhdisteet olivat glyfosaatti, DDT (kielletty 1970-luvulta lähtien) ja laajavaikutteiset sienitautien torjunta-aineet.
Asia herättää yhteistä huolta kahdesta syystä: torjunta-aineilla on pitkä pysyvyys maaperässä (kuten tämä tutkimus osoittaa) ja ne ovat myrkyllisiä joillekin ei-kohdelajeille. (sellaisille, joille torjuntaa ei ole kohdistettu). Kun otetaan huomioon, että jäämät kerääntyvät maaperän pintakerrokseen, ne voivat helposti levitä ilmavirtojen mukana.
Tämän ongelman ratkaisemiseksi Euroopan komission H2020-ohjelmasta rahoitettu Diverfarming-hanke ehdottaa maan ja maahan levitettävien tuotantopanosten rationaalisempaa käyttöä (vesi, energia, lannoitteet, koneet ja torjunta-aineet). Maaperän mikro-organismien tasapainon, biologisen monimuotoisuuden ja terveyden säilyttämiseksi ehdotetaan erilaisia keinoja. Ne vaihtelevat uusien ei-pysyvien (hajoavat nopeasti) torjunta-aineiden, biostimulanttien, orgaanisten kompostien käytöstä yksistään aina yhdistämiseen viljelyn monipuolistamisen kanssa, mikä edistää hyönteisyhteisöjen tasapainoa ja poistaa tuholaispainetta.
Tutkimuksen mukaan torjunta-ainejäämien seosten esiintyminen maaperässä on enemmän sääntö kuin poikkeus, mikä osoittaa tarpeen arvioida näiden yhdisteiden seosten ympäristöriskejä niiden vaikutusten minimoimiseksi.
Maanviljelijät tietävät yhä paremmin, että hyvän sadon saamiseksi he tarvitsevat hyvässä kunnossa olevaa maaperää, mikä tarkoittaa, että Geissenin ja Ritseman kaltaisten tutkimusten tulokset sekä Diverfarmingin ehdottamat strategiat ovat yhä tärkeämpiä Euroopan maataloudessa.
Diverfarming on Euroopan komission Horizon 2020 -ohjelman rahoittama hanke, joka liittyy haasteisiin: "Elintarviketurva, kestävä maa- ja metsätalous, meri-, meri- ja sisävesien tutkimus ja biotalous". Siihen osallistuvat yliopistot Cartagena, Córdoba (Espanja), Tuscia (Italia), Exeter ja Portsmouth (Yhdistynyt kuningaskunta), Wageningen (Alankomaat), Trier (Saksa), Pécs (Unkari) ja ETH Zürich (Sveitsi), tutkimuskeskukset Consiglio per la ricerca in agricoltura e. l'analisi dell'economia agraria (Italia), Consejo Superior de Investigaciones Científicas (Espanja) ja Luonnonvarakeskus LUKE (Suomi), maatalouden organisaatio ASAJA ja yritykset Casalasco ja Barilla (Italia), Arento, Disfrimur logística ja Industria David (Espanja), Nieuw Bromo Van Tilburg ja Ekoboerdeij de Lingehof (Alankomaat), Weingeut Dr. Frei (Saksa), Nedel-Market KFT ja Gere (Unkari) sekä Paavolan Kotijuustola ja Polven Juustola (Suomi).
